Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen vesistöalueella on runsaasti erilaisia lähteikköjä. Sivusto esittelee niitä sitä mukaa kuin uusia inventointeja tehdään. Sivupalkista inventoidut lähteiköt löytyvät kunnittain järjestettynä.
Lähde on paikka, jossa pohjavesi purkautuu kallio- tai maaperästä maanpinnalle tai pintavesimuodostumaan. Pieneenkin lähdepurkaumaan liittyy myös reunavaikutusvyöhyke. Tätä vedestä maaympäristöön vaihettuvaa kokonaisuutta nimitetään lähteiköksi. Tuoreimpiin Suomen karttatietoihin on merkitty yli 30 000 tällaista kohdetta. Kaikkia ei kuitenkaan ole merkitty karttoihin ja toisaalta lähteitä tuhoutuu ja katoaa jatkuvasti esimerkiksi vedenoton, ojitusten ja rakennustöiden seurauksena. Suomessa onkin saattanut olla jopa satojatuhansia eri kokoisia ja tyyppisiä lähteikköjä.
Purkautumistavan perusteella lähteet jaotellaan seuraavasti:
Lähteiköt tarjoavat pintavesiin verrattuna tasalaatuisen elinympäristön. Purkautuvan pohjaveden vuodenaikainen lämpötila vaihtelee Etelä-Suomessa keskimäärin 4 - 6 asteen, pohjoisempana 2 - 3 asteen välillä. Tasainen lämpötila tarjoaa kesällä kylmän ympäristön lämmöstä kärsiville lajeille, ja talvella lämpimän ja routimattoman ympäristön jäätymistä kestämättömille lajeille.
Lähteiköissä elääkin koko joukko selkärangaton- ja kasvilajeja, joista osa on erikoistunut pelkästään "lähdelajeiksi". Näitä erikoistuneita lajeja on kuitenkin Suomessa suhteellisen vähän johtuen viimeisen jääkauden jälkeen kuluneesta lyhyestä ajanjaksosta. Selkärankaisiakin lajeja lähteiköissä toki esiintyy. Kalat ovat pienissä lähteiköissä harvinaisia, isommissa lähdevaikutteisissa lammissa kaloja taas esiintyy usein. Jotkin lähdepurot ovat elinehto alkuperäiselle taimenkannalle. Sammakot voivat käyttää lähteikköjä talvehtimispaikkoina ja saukko hakea edellä mainittuja ravinnokseen.
Metsäluonto on Suomessa yleensä melko karua, joten lähteet mosaiikkimaisine soineen ja vesipintoineen lisäävät luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Lähteiköillä on lisäksi merkittävä vaikutus jokien ja purojen virtaamien tasaajana ja vedenlaadun parantajina. 2008 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin, että lähteiköt ovat vaarantuneet koko maassa.
Etelä-Suomessa lähteiköt ovat erittäin uhanalaisia suurien ja pitkäaikaisten maankäyttöpaineiden vuoksi, ja erityisesti ennätystehokkaan metsäojitusverkoston vuoksi. Suurin osa Etelä-Suomen pienistä luonnontilaisista allikkolähteistä ja tihkupinnoista onkin jo tuhoutunut kokonaan. Lainsäädännöllä pyritään suojelemaan jäljellä olevia niin, että metsälaki suojaa luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen lähteikön välitöntä lähiympäristöä ja vesilaki itse lähteikköjen luonnontilaa. Luonnontilaltaan muuttuneita lähteikköjä voidaan myös ennallistaa.
Pahakoski ry. inventoi toiminta-alueensa vesistömuodostumia, ja yhtenä inventointikohteena ovat myös alueen lähteiköt. Inventoinneissa pyritään lähteikköjen osalta tarkastelemaan ja määrittämään ainakin: